Aslak (oik.) päästi Oton (vas.) jo näin lähelle itseään ennenkuin muisti sähähtää takaisin.

Sunnuntaina 9.9.2007
Jälleennäkeminen
Kuvat: © Tytti Kettunen 2007

Kului runsas kuukausi ennen kuin Aslak ja Otto kohtasivat uudelleen toisensa hiostavana elokuisena perjantai-iltana jo edelliskerrasta tutuksi tulleella Vanamonkujan nurmikolla.

Verrattuna edelliseen tapaamiskertaan tämä kohtaaminen oli jo melkein menestys ainakin meidän Aslakin suhteen, sillä tällä kertaa Aslak ei ollut sähisemässä ja murisemassa joka kerta, kun Otto yritti tehdä lähempää tuttavuutta sen kanssa.

Tässä kuvassa veljekset tiirailevat toisiaan sopivan matkan päästä. Otto etualalla ja Aslak oikealla.

Edistystä oli kuitenkin tapahtunut sen verran edelliseen tapaamiskertaan verrattuna, että Aslak päästi Oton jossain vaiheessa melkein kuononkosketus- ja haistelutasolle (kts. ylläoleva kuva). Veljekset myös tiirailivat toisiaan noin 20-30 sentin päästä (tosin Aslak päästeli tuolloinkin aina välillä "varoittavia" sähähdyksiä).

Loppuvaiheessa Aslak alkoi tehdä oma-aloitteisesti lähestymisyrityksiä Ottoa kohti, mutta mitä lienee kundin päässä pyörinyt, kun se itse ensin lähestyi Ottoa ja työnnettyään naamansa melkein kiinni Oton naamaan, se sähähti ja lähti pois. Oliko kyseessä jonkinlainen uhmakas mielenosoitus tyyliin "vaikka oletkin minua selvästi isompi ja vahvempi, älä luulekaan, että pelkään sinua".

En muista, kuinka monta kertaa Aslak suoritti lähesty-sähähdä-poistu takavasemmalle -temppunsa enkä voi muuta kuin vain ihmetellä Oton kärsivällisyyttä, ettei se läimäyttänyt Aslakia korville tuollaisen uhittelevan käytöksen takia.