Otsikkokuva
Etusivu Esittely Aslak  
23.11.2007
Kuka pelkää
mustaa kissaa...
09.09.2007
Figon loikka
09.09.2007
Jälleennäkeminen
27.06.2007
Kun mieleen
tulee muistoja...
26.06.2007
Kesäbikineissä
01.11.2006
Figo vieraili Lemmikki 2006 -messuilla
19.08.2006
Enemmän avointa asennetta...
11.08.2006
Parvekkeen uusi turvaverkko
11.08.2006
Vielä on kesää jäljellä...
02.07.2006
Kun kissanäyttely-paniikki yllättää
20.06.2006
Tasapainoilua parvekkeen kaiteella
28.05.2006
Kevätilmaa haistelemassa
26.05.2006
Eläinlääkärissä
Figo ja Aslak 21.8.2006

Lauantaina 19.8.2006
Enemmän avointa asennetta...
Kuva: © Tytti Kettunen 2006

Huhtikuun alussa pidetyn RUROKin kissanäyttelyn jälkeen päätin jäädä Figon ja Aslakin kanssa näyttelytauolle. Olin saanut vähäksi aikaan tarpeekseni kaiken maailman zagorskayoista ja jenseneistä, joiden mukaan Aslakin korvat olivat milloin ”today a little big” tai sitten ”still a little too big”.

Jättäytyessämme poikien kanssa useamman kuukauden pituiselle näyttelytauolle halusin tarjota Aslakille mahdollisuuden kasvattaa kaikessa rauhassa, ilman ylimääräistä näyttelysteressiä, muun kropan ohessa myös päätään, jotta ne kuuluisat korvat asettuisivat vähitellen oikeaan kokoon suhteessa Aslakin päähän. Toisaalta en malta olla kysymättä myöskään sitä, miten pienet niiden korvien oikein sitten pitäisi olla, jotta ne tyydyttäisivät esteettisesti vaativintakin kissanäyttelytuomaria.

Koska myös Figon kastraatio olisi edessä ennemmin tai myöhemmin ennen kuin Figo ehtisi täyttää yhtä vuotta, halusin sen olevan täysin toipunut leikkauksesta ennen kuin se osallistuisi kissanäyttelyyn.

Olin kuvitellut, että kastraation jälkeen uroskissa alkaisi lihota ja saada muutenkin ympärilleen lisää massaa, mutta meillä kävi kuitenkin päinvastaisesti, sillä kuukauden sisällä jo melko kollimaisen näköinen Figo laihtui ja muuttui ulkonäöltään uudestaan teini-ikämäisen näköiseksi kollipojaksi. Vasta viime päivinä Figo on alkanut lihomaan uudestaan ja tänä aamuna huomasin, että poskiparran lisäksi Figo oli alkanut kasvattaa myös kauluria. Kauluri ei ole vielä mitenkään huomiota herättävän näköinen. Itse asiassa se on vielä melko huomaamaton, mutta kyllä sen jo pystyy hahmottamaan jonkinlaiseksi kaulurin aluksi. On mielenkiintoista seurata, miltä Figo näyttää sanotaanpa vaikka kahden – kolmen kuukauden kuluttua.

Ensimmäinen kissanäyttely, johon Figo ja Aslak osallistuivat neljän kuukauden näyttelytauon jälkeen, oli SUROKin Helsingin jäähallissa heinäkuun viimeisenä viikonloppuna pidetty kissanäyttely. Normaalista poiketen osallistuimme tällä kertaa kahtena päivänä peräkkäin kissanäyttelyyn, mutta vaikuttaa vähän siltä, että kaksi peräkkäistä kissanäyttelypäivää on aivan liian stressaava kokemus niin Figolle ja Aslakillekin kuin myös heidän holhoojalle, joka on kärsinyt SUROKin (29.-30.7.2006) näyttelystä saakka mystisestä oikean polven kipeytymisestä ja turvotuksesta. * Kts. jälkihuomautus 21.6.2006

Minun olisi pitänyt huomata jo huhtikuun näyttelyssä, ettei Figo koe oloaan mielekkääksi kissanäyttelyissä. Se muuttuu niissä normaalia levottomammaksi, mikä ilmenee joko ärtyilevänä tai ujostelevana käytöksenä. Huhtikuussa pidetyssä RUROKin kissanäyttelyssä luulin Figon levottoman käytöksen johtuvan nuoren uroksen aktiivisesta sukupuolihormoni-toiminnasta (Figoa ei oltu vielä silloin kastroitu), kun sen häkkinaapurina oli leikkaamaton tyttökissa, joka oli jo joko kiimassa tai sitten sen kiima oli vasta alkamassa.

Jos RUROKin kissanäyttelyssä Figon levottomuus ilmeni ärtymyksenä, niin SUROKin näyttelyssä se ujosteli tuomaria eikä tykännyt ollenkaan siitä, kun sille vieras ihminen käpelöi ja tutki sitä kaiken kansan nähden. Figon koko olemuksesta ja käytöksestä näki, että se koki ko. tilanteen sen verran epämukavaksi itselleen, että se halusi vain päästä pois arvostelupöydältä ja piiloutua johonkin.

Figon temppuiluista huolimatta tuomari sai kuitenkin väsättyä siitä kasaan jonkinlaisen arvostelusetelin, jossa tuomari kehui mm. Figon korvien asentoa ja silmien muotoa, turkin väriä ja laatua, mutta yleisvaikutelmaksi hän kirjoitti ”sweet but shy boy”.

Aslak käyttäytyi ensimmäisenä kissanäyttelypäivänä ammattimaisen hillitysti ja antoi tuomarin käsitellä itseään ilman vastaväitteitä. Tuomarikin taisi pitää jollain tasolla meidän Aslakista, koska hän valitsi Aslakin Värinsä parhaaksi ja myönsi sille sen ensimmäisen CAC-sertin.

Toisena näyttelypäivänä Aslak sen sijaan kärsi jo selvästi näyttelyväsymyksestä ja käyttäytyi myös sen mukaisesti tuomarin arvostelussa. Ja vaikka myös tämä tuomari valitsi Aslakin Värinsä parhaaksi, ei tuomarilta jäänyt huomaamatta se, miten levottomasti Aslak käyttäytyi arvostelupöydällä, sillä aivan lopuksi tuomari kirjoitti Aslakin arvosteluseteliin seuraavanlaisen lauseen kuin ”A bit shy boy needs more open attitude”. Niinpä, ehkä tuo tuomarin kirjoittama lausee kuvaa ko. tilannetta paremmin kuin mikään muu, vaikka toisaalta mielessäni herää pakostakin kysymys, miten "avoin asenne" määritellään, kun kyseessä on kissa.

* Jälkihuomautus 21.6.2007:
Suostuttuani lopulta menemään lääkäriin 3 kuukauden kipuoireilun jälkeen, ilmeni että minulla on alkutekijöissä oleva nivelrikko vasemmassa polvessa.

Kaikki sisältö copyright © Tytti Kettunen, ellei toisin mainita.