|
Lauantaina 19.8.2006
Enemmän avointa asennetta...
Kuva: © Tytti Kettunen
2006
Huhtikuun alussa pidetyn RUROKin kissanäyttelyn
jälkeen päätin jäädä Figon
ja Aslakin kanssa näyttelytauolle. Olin saanut
vähäksi aikaan tarpeekseni kaiken maailman
zagorskayoista ja jenseneistä, joiden mukaan Aslakin
korvat olivat milloin ”today a little big”
tai sitten ”still a little too big”.
Jättäytyessämme poikien kanssa useamman
kuukauden pituiselle näyttelytauolle halusin tarjota
Aslakille mahdollisuuden kasvattaa kaikessa rauhassa,
ilman ylimääräistä näyttelysteressiä,
muun kropan ohessa myös päätään,
jotta ne kuuluisat korvat asettuisivat vähitellen
oikeaan kokoon suhteessa Aslakin päähän.
Toisaalta en malta olla kysymättä myöskään
sitä, miten pienet niiden korvien oikein sitten
pitäisi olla, jotta ne tyydyttäisivät
esteettisesti vaativintakin kissanäyttelytuomaria.
Koska myös Figon kastraatio olisi edessä
ennemmin tai myöhemmin ennen kuin Figo ehtisi täyttää
yhtä vuotta, halusin sen olevan täysin toipunut
leikkauksesta ennen kuin se osallistuisi kissanäyttelyyn.
Olin kuvitellut, että kastraation jälkeen
uroskissa alkaisi lihota ja saada muutenkin ympärilleen
lisää massaa, mutta meillä kävi
kuitenkin päinvastaisesti, sillä kuukauden
sisällä jo melko kollimaisen näköinen
Figo laihtui ja muuttui ulkonäöltään
uudestaan teini-ikämäisen näköiseksi
kollipojaksi. Vasta viime päivinä Figo on
alkanut lihomaan uudestaan ja tänä aamuna
huomasin, että poskiparran lisäksi Figo oli
alkanut kasvattaa myös kauluria. Kauluri ei ole
vielä mitenkään huomiota herättävän
näköinen. Itse asiassa se on vielä melko
huomaamaton, mutta kyllä sen jo pystyy hahmottamaan
jonkinlaiseksi kaulurin aluksi. On mielenkiintoista
seurata, miltä Figo näyttää sanotaanpa
vaikka kahden – kolmen kuukauden kuluttua.
Ensimmäinen kissanäyttely, johon Figo ja
Aslak osallistuivat neljän kuukauden näyttelytauon
jälkeen, oli SUROKin Helsingin jäähallissa
heinäkuun viimeisenä viikonloppuna pidetty
kissanäyttely. Normaalista poiketen osallistuimme
tällä kertaa kahtena päivänä
peräkkäin kissanäyttelyyn, mutta vaikuttaa
vähän siltä, että kaksi peräkkäistä
kissanäyttelypäivää on aivan liian
stressaava kokemus niin Figolle ja Aslakillekin kuin
myös heidän holhoojalle, joka on kärsinyt
SUROKin (29.-30.7.2006) näyttelystä saakka
mystisestä oikean polven kipeytymisestä ja
turvotuksesta. *
Kts. jälkihuomautus 21.6.2006
Minun olisi pitänyt huomata jo huhtikuun näyttelyssä,
ettei Figo koe oloaan mielekkääksi kissanäyttelyissä.
Se muuttuu niissä normaalia levottomammaksi, mikä
ilmenee joko ärtyilevänä tai ujostelevana
käytöksenä. Huhtikuussa pidetyssä
RUROKin kissanäyttelyssä luulin Figon levottoman
käytöksen johtuvan nuoren uroksen aktiivisesta
sukupuolihormoni-toiminnasta (Figoa ei oltu vielä
silloin kastroitu), kun sen häkkinaapurina oli
leikkaamaton tyttökissa, joka oli jo joko kiimassa
tai sitten sen kiima oli vasta alkamassa.
Jos RUROKin kissanäyttelyssä Figon levottomuus
ilmeni ärtymyksenä, niin SUROKin näyttelyssä
se ujosteli tuomaria eikä tykännyt ollenkaan
siitä, kun sille vieras ihminen käpelöi
ja tutki sitä kaiken kansan nähden. Figon
koko olemuksesta ja käytöksestä näki,
että se koki ko. tilanteen sen verran epämukavaksi
itselleen, että se halusi vain päästä
pois arvostelupöydältä ja piiloutua johonkin.
Figon temppuiluista huolimatta tuomari sai kuitenkin
väsättyä siitä kasaan jonkinlaisen
arvostelusetelin, jossa tuomari kehui mm. Figon korvien
asentoa ja silmien muotoa, turkin väriä ja
laatua, mutta yleisvaikutelmaksi hän kirjoitti
”sweet but shy boy”.
Aslak käyttäytyi ensimmäisenä kissanäyttelypäivänä
ammattimaisen hillitysti ja antoi tuomarin käsitellä
itseään ilman vastaväitteitä. Tuomarikin
taisi pitää jollain tasolla meidän Aslakista,
koska hän valitsi Aslakin Värinsä parhaaksi
ja myönsi sille sen ensimmäisen CAC-sertin.
Toisena näyttelypäivänä Aslak
sen sijaan kärsi jo selvästi näyttelyväsymyksestä
ja käyttäytyi myös sen mukaisesti tuomarin
arvostelussa. Ja vaikka myös tämä tuomari
valitsi Aslakin Värinsä parhaaksi, ei tuomarilta
jäänyt huomaamatta se, miten levottomasti
Aslak käyttäytyi arvostelupöydällä,
sillä aivan lopuksi tuomari kirjoitti Aslakin arvosteluseteliin
seuraavanlaisen lauseen kuin ”A bit shy boy
needs more open attitude”. Niinpä, ehkä
tuo tuomarin kirjoittama lausee kuvaa ko. tilannetta
paremmin kuin mikään muu, vaikka toisaalta
mielessäni herää pakostakin kysymys,
miten "avoin asenne" määritellään,
kun kyseessä on kissa.
* Jälkihuomautus 21.6.2007:
Suostuttuani lopulta menemään lääkäriin
3 kuukauden kipuoireilun jälkeen, ilmeni että
minulla on alkutekijöissä oleva nivelrikko
vasemmassa polvessa.
|
