Tiistaina 20.6.2006
Tasapainoilua parvekkeen kaiteella
Kuva: © Tytti Kettunen 2006

Viikko sitten sunnuntaina (11.6.2006) Aslak oli aiheuttaa holhoojalleen ennenaikaisen sydänkohtauksen tepastelemalla muina miehinä parvekkeen kaiteella parvekelasien ulkopuolella. Myös Figo oli jo seuraamassa veljeään kaiteelle, mutta hänet saatiin estettyä tekemästä sitä viime hetkellä.

Mahdoton tilanneko!? Niin sitä äkkiseltään luulisi, sillä meillä on tapana pitää parvekelasit kokonaan kiinni. Vain yksi laseista on sen verran raolla, että ilma pääsee kiertämään parvekkeelle, joka olisi muuten etenkin näin kesäaikana yhtä kuuma kuin se kuuluisa H-kirjaimella alkava pätsi.

Tuona dramaattisena iltanakin ko. parvekelasi oli ollut vain sen verran raolla, ettei Aslakin tai Figon olisi mitenkään pitänyt mahtua menemään siitä kaiteelle, mutta jotenkin jompikumpi veljeksistä oli onnistunut avaamaan ko. lasin kunnolla auki. Olin kyllä kuullut juttuja siitä, miten älykäs ja neuvokas kissarotu siperiankissa on, mutta että näin älykäs, se tuli täytenä yllätyksenä minulle.

Aluksi epäilin jonkun meidän perheestä jättäneen parvekelasin vahingossa auki, mutta alettuani tutkimaan tarkemmin avoimen parvekelasin mysteeriä, lähempi tarkastelu osoitti syynä olevan parvekelasin löystynyt narulukitus. Siinä ei tarvittu kovin ihmeellisiä voimavaroja, kun parvekelasin lukitusnarua nykimällä se antoi sen verran periksi, että siitä oli helppo nykäistä raolla oleva lasi kunnolla auki ja lähteä seikkailemaan aikansa kuluksi parvekkeen kaiteelle.

Onneksi Aslakin seikkailu parvekkeen kaiteella päättyi lyhyeen ja poitsu saatiin nostettua takaisin sisään ennen kuin mitään dramaattista ehti tapahtua, mutta mitä me opimme tästä; tästä edespäin parvekelasit pysyvät visusti lukittuina niin kauan, kunnes osa parvekkeen laseista voidaan korvata kattoon asti ulottuvalla verkolla.