Lauantaina 7.10.2006 Alexander Platz rankkasi arvosteluissaan Aslakin tylysti EX3:sen arvoiseksi.	Aslak 8. lokakuuta 2006.	Mutta jo sunnuntaina 8.10.2006 Albert Kurkowski arvioi Aslakin Ex1:sen arvoiseksi, valitsi TP:hen ja Värinsä parhaaksi.
Lisää valokuvia URKin kissanäyttelystä 7.-8.10.2006 (Päivitetty 12.07.2007 17:49)

Päivitetty 20.06.2007 18:27

URK, Vantaa 7.-8.10.2006, Tikkurilan urheilutalo

URKin Tikkurilan urheilutalolla järjestämä kissanäyttely oli kokemuksena ehkä kaikkein häkellyttävin kissanäyttely, johon olen tähän päivään mennessä osallistunut, sillä tässä näyttelyssä konkretisoitui selvästi se, miten ratkaiseva tekijä tuomarin henkilökohtaisella mielipiteellä on näyttelykissan menestymisen suhteen. Tällaisessa tilanteessa yksi ja sama kissa voi saada kahtena peräkkäisenä päivänä täysin päinvastaiset arvostelut niin kuin meillä kävi tässä kissanäyttelyssä; siinä missä saksalainen tuomari Alexander Platz rankkasi Aslakin lauantaina (7.10.06) tylysti Ex3:sen tasoiseksi eikä myöntänyt sille sertiä, niin jo seuraavana päivänä sunnuntaina (8.10.06) puolainen tuomari Albert Kurkowski myönsi Aslakille sen kolmannen sertin, minkä lisäksi hän valitsi Aslakin Värinsä parhaaksi ja Tuomarin paneeliin.

Ilmoittaessani Aslakin URKin näyttelyyn lokakuun toisena viikonloppuna, olin asettanut tavoitteeksi, että Aslak saisi kolmannen sertinsä ja valmistuisi Championiksi. Sen enempää en uskaltanut toivoa ja sekin toive tuntui huuhtoutuvan saman tien sadeveden mukana viemäriin, kun minulle selvisi näyttelypaikalla, että Aslakilla oli edessä kolmen kissan välinen sertikilpailu ja Aslakin molemmat vastapelurit olivat selvästi sitä isompia ja muhkeaturkkisimpia kolleja. En ehkä olisi ollut näin pessimistinen Aslakin mahdollisuuksien suhteen, ellen olisi huomannut aikaisempien kissanäyttelykokemuksien perusteella joidenkin tuomareiden olevan erityisen viehättyneitä tämän tyyppisiin siperiankissoihin.

Lauantaina 7.10.2006 pahimmat pelkoni ja epäilykseni sitten toteutuivat, kun saksalainen tuomari Alexander Platz rankkasi Aslakin Ex3:sen arvoiseksi. Tässä vaiheessa mielessäni käväisi pikaisesti ajatus heittää hanskat naulakkoon ja jäädyttää Aslakin näyttelyura niin pitkäksi aikaan kunnes sen turkki viistäisi maata pitkin ja se olisi saanut elopainoa lisää kahdesta kolmeen kiloon, mutta sitten ajattelin, että okay, meni syteen tai saveen, niin hoidetaan homma kotiin pää ja häntä ylpeästi pystyssä, sillä Aslak on hieno kissa ja olen ylpeä siitä, että se on minun kissa.

Sunnuntaina 8.10.2006 koko kissanäyttelyasetelma kääntyi ikään kuin päälaelle ja jouduin ilokseni huomaamaan, että iänikuisen vanha ja kliseinen sanonta auringon paistamisesta risukasaan, voi pitää joskus konkreettisesti paikkansa. Minun ja Aslakin kohdalla tuo sanonta konkretisoitui puolalaisen kissanäyttelytuomarin ilmiasussa, kun Albert Kurkowski myönsi Aslakille sen kolmannen sertinsä, jota olimme tulleet hakemaan tästä kissanäyttelystä. Loppujen lopuksi Aslak valmistui suorastaan ”loistavin arvosanoin” Championiksi, kun Kurkowski valitsi sen vielä Värinsä parhaaksi ja Tuomarin paneeliin.

Aslakin valmistuminen Championiksi ei ole tapahtunut yhtä suoraviivaisesti kuin mitä Figon vastaava valmistuminen Premioriksi tapahtui. Siinä missä Figo valmistui Premioriksi ilman sertikilpailua, Aslak ei ole saanut yhtäkään sertiä ilman, ettei sillä olisi ollut aina joku vastapeluri, jonka sen on täytynyt ns. "voittaa".

Mainittakoon vielä, että ko. näyttelyviikonlopun aikana Amante’s valittiin parhaaksi kasvattajaksi ja Figon ja Aslakin isä IC Taimyrin Aritoteles (Hulk) valittiin parhaaksi siitosuraksi. Lisäksi Ootzatootsie eli Tuutti (Aslakin ja Figon siskopuoli isän puolelta) teki sen taas ja nappasi jälleen kerran sunnuntaina 8.10.2006 haltuunsa täyspotin (CH VP-BIV, TP-NOM, VS-BOX).