Aslak voitokkaan ensinäyttelynsä jälkitunnelmissa. (TP-NOM, Ex1)

Myös Figo voitti ensimmäisen EX1-ruusukkeensa.

Näin rennosti pojat suhtautuivat ensimmäiseen näyttelyynsä.

Voittajan on helppo hymyillä! Mitä lie taustalla oleva mies miettii?

Maine coon on iso näyttävä kissarotu Amerikasta.

Tuomari tutkii assistentin esittelemää Tuomarin paneeliin valittua kissaa.

Päivitetty 21.06.2007 10:21

SUROK, Järvenpää 29.10.2005, Arena Center
Kuvat © Tytti Kettunen 2005

Ensimmäiseen kissanäyttelyyn osallistuminen voi olla vasta-alkajalle kaoottinen kokemus. Erityisen kaoottiselta se tuntuu silloin, jos on erehtynyt ottamaan mukaansa liian paljon ylimääräistä tavaraa, minkä virheen minä tein viedessäni Figon ja Aslakin ensimmäistä kertaa kissanäyttelyyn. Puolet vähempi olisi riittänyt hyvin. Ensimmäinen kissanäyttely, johon pojat osallistuivat, pidettiin Järvenpään Arena Centerissä 29.10.2005. Pojat olivat silloin vähän alle neljäkuukautisia ja he kilpailivat pentuluokassa. Koska kyseessä oli poikien ensimmäinen kissanäyttely, en uskaltanut odottaa kovinkaan suurta menestystä.

Selvittyämme kunnialle eläinlääkäritarkastuksen läpi, alkoi poikien näyttelyhäkin etsiminen satojen numeroitujen häkkien joukosta. Löydettyäni lopulta pojille varatun näyttelyhäkin, niin ensimmäinen ajatus, mikä minulle tuli sillä hetkellä mieleen oli, että onpa se pieni ja hetken aikaan ihmettelin, miten ihmeessä saan häkkiin mahtumaan kissojen lisäksi vielä niiden vessan, ruoka- ja juomakipot sekä makuualustan.

Laittaessani Figon ja Aslakin näyttelyhäkkiä kuntoon, mielessäni käväisi pariinkin otteeseen kysymys, mitä hittoa minä yleensä tein täällä. En tuntenut kissanäyttelystä ketään muita kuin Figon ja Aslakin kasvattajan, minun oli kuuma ja olin väsynyt, koska olin tottunut nukkumaan viikonloppuisin myöhään. Kun ajattelin edessä oleva näyttelypäivää, se tuntui loputtoman pitkältä ja mietin syvään huokaisten, miten ihmeessä saisin kulutettua aikani seuraavat kymmenen tuntia, jotka joutuisin viettämään kissanäyttelyssä.

Tuskastuvan hitaasti kuluneen aamupäivän jälkeen päivän koitti vihdoin hetki, jolloin vein Figon ensimmäistä kertaa kissanäyttelytuomarille. Kämmenpohjani olivat hiestä märät, kun esittelin Figon ruotsalaiselle kissanäyttelytuomari Annlie Perssonille. Onneksi Annlie Persson oli siinä mielessä inhimillinen tuomari, että hän pyrki sanomaan jokaisesta arvostelemastaan kissasta jotain myönteistä. Hän kutsui Figoa mm. kauniiksi nuoreksi urokseksi, kehui Figon turkin laatua ja piti Figoa lupaavana nuorena uroksena. Arvostelutulokseksi Figo sai Ex1:sen ja kotiin viemisiksi kauniin kelta-oranssisen ruusukkeen.

Kissanäyttelyn suurin yllättäjä, oikea musta hevonen, oli kuitenkin meidän oma pikku-Aslak, jonka italialainen kissanäyttelytuomari Fabio Brambilla valitsi kaikkien yllätykseksi Tuomarin paneeliin kilpailemaan näyttelyn parhaan puolipitkäkarvaisen kissanpennun tittelistä. Tuskinpa kukaan oli osannut arvata etukäteen, että Aslak pärjäisi näinkin hyvin ensimmäisessä kissanäyttelyssään. En minä ainakaan, vaikka seuratessani henkeä pidätellen ja kämmenpohjat jännityksestä hikisinä kissanäyttelytuomarin arviointia Aslakista, Figon ja Aslakin kasvattaja viestitti silmillään ja kasvojen ilmeillä, että hyvin menee.

Kun kuulin Aslakin päässeen Tuomarin paneeliin, minun täytyy tunnusta hieman nolona, etten aluksi ymmärtänyt, miten hieno suoritus se oli. Ajatukseni vain kulkivat tätä rataa kuin että; "Aslak siis pääsi paneeliin... Hmm... ilmeisesti se hyvä juttu". Mutta miten hyvästä jutusta loppujen lopuksi oli kysymys, se selvisi minulle vasta siinä vaiheessa, kun palasin takaisin Figon ja Aslakin häkille ja ihmiset onnittelivat minua Aslakin menestyksen johdosta. Se lämmitti mukavasti mieltä ja ensimmäistä kertaa pitkältä tuntuneen näyttelypäivän aikana minulle tuli hetkeksi sellainen tunne, etteivät kissanäyttelyt ehkä olleetkaan yhtään hullumpi tapa viettää vapaa-aikaansa.

Kun Figon ja Aslak eivät olleet tuomareiden arvioitavina, he nukkuivat sylikkäin näyttelyhäkissään ja minä kiertelin valokuvaamassa kissanäyttelyä. Tein myös pojille joitakin hankintoja, joista kallein yksittäinen hankinta oli 200 euroa maksanut uusi Deltan kiipeilyteline.