Figo - Yönmusta pikkupantteri
Kuva: © Tytti Kettunen 2008

Niin klisheeltä kuin se ehkä kuulostaakin, mutta se oli rakkautta ensisilmäyksellä, kun näin ensimmäistä kertaa Figon kuvan sen kasvattajan kotisivuilla. Jokin tämän mustan pennun itsepäisessä ja hieman mörököllimäisessä ulkonäössä säväytti minua ja minulle tuli intuitiomaisesti heti sellainen tunne, että siinä se nyt oli, minun kissani. Minua kiehtoi Figossa myös se, miten erinäköinen se oli verrattuna tiikerikuvioisiin veljiinsä, jotka olisivat kaikessa söpöydessään voittaneet helposti maailman söpöimmän kissanpentu-kvartetin MM-tittelin.

On ollut ilahduttavaa seurata, miten Figon kasvaessa mörököllimäisestä kissanpennusta on kuoriutunut upea kissanuorukainen, jonka aavistukseen ruskeaan vivahtava turkki on herättänyt ansaitusti huomiota myös kissanäyttelytuomareissa.

Lemmikkitasoiseksi siperiankissaksi Figo on pärjännyt hyvin kissanäyttelyissä. Kerran se ylsi jopa Tuomarin paneeliin saakka ja kilpaili yhdessä Pessi-veljensä (hopeatiikeri) kanssa näyttelyluokkansa parhaan nuoren kissan tittelistä. Vaikka kumpikaan veljeksistä ei voittanut sillä kertaa, olin hirvittävän ylpeä Figon suorituksesta. Lisätietoja Figon näyttelyurasta ja -menestyksestä löytyy linkistä "Näyttelytuloksia".

Luonteeltaan Figo on hieman kaksijakoinen persoona; kotioloissa se on etelämaalaisen vilkas ja utelias kissanuorukainen, joka menee ensimmäisenä tervehtimään kyläilemään tullutta vierasta, mutta kotioven ulkopuolella se muuttuu "suloiseksi, mutta ujoksi pojaksi", joka ei viihdy kauhean hyvin kissanäyttelyissä.

Se, miten Figo käyttäytyy esimerkiksi kissanäyttelyissä tuomarin arvostelupöydällä, riippuu paljolti siitä, miten hyvin ko. tuomari osaa käsitellä sitä. Ei ole mitenkään epätavallista, että Figo pyrkii lähtemään pakoon joutuessaan tuomarin käsiteltäväksi arvostelupöydällä, mutta onneksi löytyy myös niitä tuomareita, joihin Figo luottaa ja antaa käsitellä itseään.