Päivitetty 20.06.2007 11:18

Ihminen Figon ja Aslakin takana
Kuvat © Tytti Kettunen, ellei toisin mainita.

Kuva: © Erik Kettunen 2007

Olemma tutustumassa Aslakin kanssa alkukevään luontoon. (Huhtikuu 2007)

Jokaisen siperiankissan takaa löytyy ihminen, jonka pyhänä tehtävänä on huolehtia nelijalkaisen ystävänsä yleisestä hyvinvoinnista ja elämän muista perustarpeista. Tällainen palvelijan ja holhoojan yhdistelmä kuuluu saumattomasti myös Figon ja Aslakin jokapäiväiseen elämään, joten ohessa lyhyt esittely ihmisestä Figon ja Aslakin takaa.

Olen Tytti Kettunen ja ensiparkaisuni maailmalle päästin vähän yli neljäkymmentä vuotta sitten huhtikuisena sunnuntaiaamuna 4. huhtikuuta 1965. Nykyajan termejä käyttääksen olen ns. "sinkku", mutta joitakin vuosikymmeniä aikaisemmin olisi puhuttu vähemmän imartelevasti "vanhastapiiasta".

Olin kaksivuotias, kun perheemme muutti Helsingistä Vantaalle, missä olen asunut siitä saakka kotipaikkakuntauskollisesti miettimättä juurikaan muuttoa muualle. Korkeintaan olen joskus unelmoinut jugend-tyyppisestä huoneistosta esimerkiksi Kaivopuistossa tai pienestä sievästä puutalosta marja- ja kukkapensaineen Suomenlinnassa.

Kahden siperiankissakollin Figon ja Aslakin lisäksi lähipiiriini kuuluvat minua vuotta vanhempi veli, Erik, (jota joskus luullaan erheellisesti aviopuolisokseni), iäkäs harmaahapsinen äiti (synt. 1927) sekä muutama, mutta sitäkin pitkäaikaisempi ja uskollisempi ystävä, joiden kanssa harrastan seurasta riippuen mm. elokuvailtoja, maailmanparannusta Tikkurilan uimahallissa uiden tai kesäisiä piknik-retkiä Suomenlinnan rantakallioille italialaista kuohuviiniä nautiskellen ja maukkaita retkieväitä maistellen.

Koska koulunkäynti ei kuulunut nuorempana minun suosikkilajeihin, niin astuin ensimmäistä kertaa työelämään 17-vuotiaana. Käytyäni vuosien varrella läpi toinen toistaan pitempiä tai lyhyempiä työsuhteita, päädyin lopulta onnekkaiden sattumien kautta nykyiseen työpaikkaani, missä olen viihtynyt jo elokuusta 1998 saakka.

Vanhemmiten käsitykseni opiskelusta ovat kääntyneet positiivisempaan suuntaan ja olen suorittanut työn ohessa erilaisia ammatillisia kursseja. Viime aikoina olen alkanut lisäksi harkita myös pitempiaikaisia iltaopintoja työn ohessa ja yhtenä haaveena olisi datanomin tutkinnon suorittaminen.

Yksi rakkaimmista harrastuksistani on valokuvaus. Otan mielelläni valokuvia mm. Figosta ja Aslakista, kissanäyttelyistä, ystävien ja sukulaisten juhlista, työpaikkani yhteisistä henkilökunnan tilaisuuksista. Olen harrastanut valokuvausta teini-iästä saakka, aluksi perinteisellä järjestelmäkameralla, mutta nykyään käytän kuvaamiseen enimmäkseen digijärjestelmäkameraa. Jossain vaiheessa haaveilin valokuvaajan ammatista, mutta se on jäänyt toistaiseksi vasta pelkäksi haaveeksi.

Valokuvaamisen lisäksi harrastan lukemista, uimista ja pöytälaatikkoon kirjoittamista. Nuorempana harrastin myös pyöräilyä, mutta nykyään se on jäänyt vähemmälle. Olen myös erinomaisen taitava laiskottelija aina kun siihen vain tarjoutuu sopiva tilaisuus.

Figon ja Aslakin kautta olen tutustunut myös kissanäyttelyiden kiehtovaan maailmaan, ja vaikka kissanäyttelyt herättävät minussa edelleen hieman ristiriitaisia tunteita, se ei ole estänyt minua jännittämästä muiden näyttelykissanomistajien tavoin sitä, miten oma kissa pärjää näyttelyssä.